Yhdysvaltojen presidentin valinta vaikuttaa Suomeen

Mielenkiintoista oli seurata reaaliajassa Yhdysvaltojen vaalilaskentaa. Seurasin tietokoneella BBC:n Yhdysvaltojen kartan avulla koko maan ja osavaltojen vaalien: pressan, senaatin, edustajahuoneen tulosten saamista. Kännykkäradion napin kautta kuuntelin Yhdysvaltojen radioasemaa sekä Ylen radiota. Siinä oli infoa kerrakseen. Mutta erittäin kivaa!

Muuten veljeni perhe äänesti Virginissa Obamaa. Muutaman vuoden takainen laki mahdollistaa Suomen kansalaiselle toisenkin maan kansalaisuuden ja veljeni perheenjäsenillä on nyt myös Yhdysvaltojen kansalaisuus. Innostavaa on ollut seurata läheltä, miten politiikassakin on mahdollista saavuttaa aluksi mahdottomalta näyttävä erinomainen tulos tavallisille ihmisille. Obama sanoi muistini mukaan voittopuheessaan mm. voitto ei vielä sinänsä muuta mitään, mutta hän tulee jatkossa tekemään kaikensa muutoksen hyväksi.

Yhdysvaltojen presidentin vaaleilla on suuri merkitys maalle itselleen, mutta välillisesti valinta vaikuttaa koko maailman ja Suomenkin talouteen. Tietenkin vaaleilla on suuri merkitys Yhdysvaltojen ilmastopolitiikan ennustetun suunnanmuutoksen kautta. Kolmanneksi vaalit vaikuttavat Yhdysvaltojen ulkopolitikan sisältöön "maailman poliisina" ja Irak ja Afganistan tapausten vähenemiseen.
Talousblogissani tarkastelen lähemmin talouspoliittisia vaikutuksia.

Yhdysvalloissa tullaan finanssikriisin syihin puuttumaan määrätietoisesti. Varmaankin tehostetaan uusien arvopaperikääröjen sisällön valvontaa ja tekemällä ne läpinäkyviksi. Todennäköisesti finanssikauppiaiden ja -spekulanttien uudet instrumentit vaativat lisenssit, luvat, ennen niiden käyttöön ottoa. Tätä varten finassi- ja pankkilaitos varmaan asettaa omat asiantuntijaelimet kontrollia tekemään. En siis ennusta valtion valvontaroolin ulottamista kovin syvälle finassijärjestelmään joka säilyttää markkinatalouden piirteet ja ominaisuudet. Valtio vain valvoo, että markkinoiden oma valvonta pelaa jotenkin Suomen Kauppakamarin tapaan.

Yhdysvaltojen ulkopuolella sen merkitys maailmantalouden ylivaltana vähenee ja dollarin asema saattaa suuresti muuttua. Ulkomaankaupassa protektionismi saattaa lisääntyä. Yhdysvaltojen oma etu on edelleen keskeinen johtoperiaate, vain sen siällön muotoilu voi vähän muuttua. Toivottavasti EU onnistuu saamaan Yhdysvaltojen uuteen hallintoon luottamuksellisemmat suhteet kuin väistyvään hallintoon.

Sisäänpäin kääntymiseen vaikuttaa myös huomion kohdistuminen Yhdysvaltojen sisäisen talouden vahvistamiseen. Todenäköisesti terveydenhuoltojärjestelmää vihdoin uudistetaan kaikkia ihmisiä auttamaan, siis myös köyhiä. Nyt 40-50 miljoona ihmistä on ilman vakuutusta ja terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolella. Myös asuntotuotanto tulee imemään voimavaroja.

Olen pari vuotta koonnut tietoja Kiinan omistuksista ja dollarivarannoista sekä niiden potentiaalisesta uhasta Yhdysvaltojen talouden itsenäiselle päätöksenteolle. Vaikea on arvioida miten kauan menee siihen, että Obaman hallinto todella pyrkii uhkaa torjumaan. Toinen merkittävä vaikeasti arvioitava asia on miten Yhdysvaltojen aseteollisuuden ilmeinen alasajo vaikuttaa maailmassa. Samoin öljyriippuvuuden vähentämisellä voi olla suuriakin myönteisiä vaikutuksia.

Eu:ssa ja Suomessa vaikutus on lähinnä epävarmuuden vähentäminen ulkomaankaupsassa ja taloudessa. Psykolgiset seikat ovat viime aikoina vaikuttaneet enemmän kuin koskaan aiemmin, nyt nämä tekijät muuttuvat vaikuttamaan stabiloivasti.

Maailman ja EU:n lama saattaa nyt jäädä vuosien 2010-11 taantumaksi. Odotan, että koko maailman kauppajärjestelmän uusiminen saa uutta vauhtia.

Suomen taantumasta mielipiteeni ei ole aiemmasta täällä kirjoittamstani muuttunut. Bkt putoaa vuonna 2010 -1/2% tai enemmän mikäli porvarihallitus ei muuta nyt nähtyä talouspolitiikkaansa.

Kuntatalous kiristyy

Kuntatalous kriisiytyy, uutta talouspolitiikkaa tarvitaan

Maailman finanssijärjestelmä on suoritustilassa. Konkurssi ilmeisesti vältetään Yhdysvaltojen ja EU:n pelastusoperaatioilla veronmaksajien kustannuksella. Seuraan reaaliajassa maailman talousfoorumeilla käytävää keskustelua. Yhteenvetona näistä keskusteluista tilanteessa 22.10. ollaan käsitykseni mukaan sitä mieltä, että pelastuminen on mahdollinen. Kuitenkin edellytetään valmiutta uusiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Finassikriisi on akuutti ongelma kuten infarkti. Maailman reaalitalouden taantuma ja lama eräissä maissa on kuin sydämen vajaatoiminta, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa.

Olen aiemmin kirjoittanut, että maailman finassikriisi ja maailmantalouden kriisi etenee tsunamin lailla ja on tulossa myös Suomeen. Täällä vaikutukset tulevat ulkomaankaupan vedon pudotessa, investointien pysähtyessä, työllisyyden ja ostovoiman heikentyessä sekä edelleen kotimarkkinoiden supistuessa.

Suomen BKT:n (bruttokansantuotteen) ennustettiin keväällä kasvavan vuonna 2009 päälle 2 %. Nyttemmin ennusteet ovat pudonneet 1%:n pintaan. Oman ennusteeni mukaan Suomen BKT kääntyy miinukselle vuonna 2009 noin -1%. Emme onneksi ole uppoamassa niin syvälle kuin 1990-luvun alussa, jolloin vuoden pudotus oli jopa -7% - kansainvälisesti banaanitasavallan luku.

Ennustan siis Suomessa lamaa vuonna 2009. Laman syvyys ja kesto riippuu suuresti porvarihallituksen talouspolitiikasta. Ennusteeni -1% perustuu olettamukseen, että Vanhasen porvarihallitus on jotain oppinut Ahon porvarihallituksen lamaa syventäneestä talouspolitiikasta. Mikäli toistaa Ahon hallituksen virheet, eli nostaa veroja ja maksuja, supistaa investointirahoja, eli äkkijarruttaa, BKT putooa useita prosenttiyksikköjä vuonna 2009.

Olen jo syyskuussa osoittanut, että hallituksen budjettiesitys vuodelle 2009 perustuu virheellisiin kehitysnäkymiin maailmalla ja niiden vaikutukseen Suomeen. Tuolloin jo esitin julkisesti (myös eräille demarijohdossa), että tuo valtion budjetti pitää rakentaa uudelleen. Vielä lokakuun alussa porvarihallituksen pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen hyssyttelivät: Suomen talous on vakaa, täällä ei mitään huolta.

SDP:n edustajat vaativat eduskunnassa muutoksia valtion budjettiin. Budjetin käsittely eduskunnassa on vielä kesken, mutta vielä hallitus ei ole myöntynyt budjetin uudelleen rakentamiseen tai uuden talouspolitiikan tekemiseen lisäbudjeteilla. Lokakuun 26. päivän kuntavaalit ovat osasyynä Suomen hallituksen viivyttelyyn. Hallitus ei uskalla tunnustaa julkisesti tähän astisen talouspolittiikkansa perusteellista virhearviota maailmantalouden tsunamin vaikutuksista Suomeen. Viivyttely tulee kunnille kalliiksi.

Kauppalehdessä ja muissakin lehdissä on jo lokakuun puolivälissä osoitettu rakentamisen supistuvan voimkaasti ja alan työttömyyden kasvavan kymmeniin tuhansiin vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 alussa. Koko maan investointitoiminta supistuu myös voimakkaasti. Vuoden 2009 aikana työttömyys kasvaa lähes sataan tuhanteen, ilman hallituksen erityisiä toimenpiteitä.

SDP on vaatinut hallitusta aikaistamaan infran ja asuntojen rakentamista sekä kuntien valtiontuen lisäämistä. Olen todennut näiden esitysten olevan oikean suuntaisia, mutta vielä riittämättömät. SDPkään ei näe tulevaa lamaa niin syvällisenä kuin tämän kirjoittaja. Tosin lamauhka lievenee, jos hallitus korjaa talouspolitiikkaa minun ja SDP:n esittämään suuntaan. Onneksi vaalien alla SDP ryhtyi voimkkaasti vaatimaan kuntien talouden tukemista voimakkaasti valtion toimenpitein.

Puheenjohtaja Jutta Urpilainen esitti reilusti pääministerille yhteisiä neuvotteluja uhkaavan laman seurausten lieventämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Pääministeri hylkäsi tarjouksen, joka oikestaan merkitsi SDP:n tarjoutumista vastuunkantajaksi hallituksen rinnalla. Pääministeri ei toiminut yhteistyön hylätessään viisaasti, ei Suomen eikä porvarihallituksen kannalta.

Sdp:n esityksen mukaisesti nyt pitäisi panostaa kuntien palveluihin ja henkilöstön lisäämiseen palvelujen kasvavan kysynnän mukaisesti. Näin lisätään talouslamasta kärsivien tarvitsemien palvelujen tarjontaa. Henkilöstön lisäyksellä vähennetään myös työttömyyslukujen kasvua. Voisin esittää yksityiskohtaisen budjetinkrjauksen, jos tietäisin, että sillä olisi käyttöä.

T: Jarkko Rahkonen kokenut budjettipäällikkö

**

Kuvassa vihannesten katukauppaa New Yorkin Chinatownissa.

Sosialidemokratiaa halutaan nyt uusliberalismin tilalle

Olen ehdolla espoossa numerolla 593.

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien Perässähiihtäjän blogissaan esittämään kysmykseen siitä, onko vasemmistoliitto kannatukseltaan neljäs puolueista. Hämmästelen vastauksessani, miten blogissa vasemmistoliiton edustajat ja muut henkilöt tarkastelevat asiaa irrallaan maailmasta ja taloudesta. Näyttää siltä, että ei ymmärretä uusliberalistisen talousopin kärsineen totaalisen tappion

Tässä kommenttini (17.10.2008):

Vasemmistoliiton kannatusta ja sen sisällä olevien ryhmien toimintaa koskevia kirjoituksia tarkastellessani hämmästyttää niiden irrallisuus todellisuudesta. Ihmettelen, että aihetta voidaan tarkastella noin sisään käpertyen, vaikka samaan aikaan koko maailman talousjärjestelmä horjuu.

Luulisi, että vasemmistoliittolaiset (kuten sosialidemokraatit) vaatisivat sekasorron aiheuttajia tilille, nostaisivat kansanliikkeitä ja lisäisivät jäsenmääriään ja äänimääriään vaaleissa. Miksi on näin, kun arvostelun ja muutosvaatimusten kohde on kaatumassa eikä tilannetta osata hyödyntää?

Hämmästyttävää on, ettei edes nähdä mahdollisuutta voittaa aatteiden välistä taistelua. Onko seuraava tilanneanalyysini väärä?

Maailman finassijärjestelmä on kaatumassa ja olisi jo kaatunut ilman pankkien ja finassilaitosten sosialisointia, jota nyt sanotaan kansallistamiseksi. Ilman valtioiden väliintuloa veronmaksajien panoksien avulla maailman pääomajärjestelmä (=kapitalistinen järjestelmä) olisi kaatunut. Kehitys vastaa melko tarkkaan K. Marxin ennustetta.

Mutta Marx ei osannut edes aavistaa, että hänen arvostelemansa järjestelmän pelastaa ihmiset veropanoksillaan. Ihmiset, joilla ei ole edes merkittäviä pääomia omistuksessaan. Absurdia on, että pelastettavista röykeimmät jo sanovat: "katsokaa, eihän fianssiärjestelmä kaatunutkaan eikä Marxin ennuste siis toteutunutkaan" sivuuttaen valtion pelastuoperaation merkityksen.

Mielenkiintoista on seurata, miten lähitulevaisuudessa aatehistorian ja poliittisten järjestelmien tutkijat ilmiötä tarkastelevat.

Kun vasemmistossa on vieraannuttu reaalitalouden ymmärtämisestä niin kuin edellä viittaan, niin ennustan, että nykymuotoisen vasemmistoliiton kannatus vähenee. Ihmiset liikkuvat sosialidemokraatteihin ja vihreisiin.

Reformistisen sosialidemokratian kannalta tilanne ei ole absurdi, koska se kannattaa markkinatalousjärjestelmää, jota valtio ja valtioiden väliset yhteisöt säätelevät ja kontrolloivat. Maailman finanssijärjestelmän pelastusoperaatio toteutetaan Iso-Britannian suunnitelman mukaan. Olennaista on, että valtio saa pankkien tukien vastikkeeksi niiden osakkeita, eli pankkien päätösvaltaa. Yhdysvaltain roskapankkijärjestelmästä ei siis ollutkaan pelastusrenkaaksi.

(Vanhanen on viitannut Suomen pankkikriisin hoitokokemuksista olleen nyt hyötyä ratkaisua etsittäessä. Lähinnä Suomen roskapankki on ollut varottava esimerkki. Myös Yhdysvallat on nyt asettanut roskapankin ratkaisuna toisarvoiseen asemaan. Muuten nyt on päädytty Norjan 1990-luvun pankkikriisin ratkaisuun, jossa valtio otti tuen ehtona osakeomistusta tuettavasta pankista.)

Vielä ei ole huomattu, että maailman finanssijärjestelmän pelastusoperaation on suunnitellut Iso-Britannia pääministeri Brown, joka on työväenpuolueen puheenjohtaja, reformistinen sosialidemokraatti. Nähtäväksi jää, miten kansainvälinen sosialidemokratia saa tästä uutta uskoa ja voimaa vaikuttaa ihmisten ehdoilla valtioiden ja globalisaation kehitykseen.

Ennustan, että Suomessa analyysini yleistyy ja samalla sosialidemokratian vetovoima kasvaa. Uusia jäseniä ja kannattajia tulee vasemmistoliiton ja vihreiden piiristä. Siitä kummasta siirtyy enemmän riippuu, onko vasemmistoliiton vai vihreiden kannatus suurempi ja sijoitus kolmas vai neljäs Suomen puolueiden kannatusjärjestyksessä.

Espoon pääoman arvo pudonnut kymmeniä miljoonia

Tässä kirjoitukseni HS:n Eva uutisen kommenttina:

Eva kiittelee Espoota

Espoo myi joitakin vuosia sitten omistamansa Espoon Sähkön enemmistöosuuden ilman kilpailuttamista saksalaislle E.ON konsernille. SDP:n valtuustoryhmä halusi ensisijaisesti pitää energiayhtiön kaupungin omistuksessa ja vaati sitten että myyminen tapahtuu kilpailuttamalla eniten tarjoavalle. Kauppasopimus oli kuitenkin niin huonosti tehty, että E.ON teki kauppaehtojen vastaisesti Espoolta piilossa sitovan optiokaupan suomalaisen Fortumin kanssa. Espoo ei rohjennut vaatia korvausta tästä kaupasta.

Toisessa vaiheessa Fortum halusi ostaa Espoon jälellä olevan kolmanneksen vähemmistöosuuden. Tästä Espoon kaupunki sai osaketta kohden yli kaksikertaa enemmän kuin enemmistöosuuden myynnissä. Näin todistettiin ilman kilpailua myydyn kaupan olleen alle puolet markkina-arvosta.

Kolmas näytös: Espoo sijoitti myyntirahat salkunhoitajien kautta markkinoille. Vuodessa rahastojen arvo on pudonnut noin 70 miljoonaa euroa. Tällä summalla voitaisiin rakentaa sairaala tai monta koulua.

Elinkeinoelämän kannattaa kiitellä Espoota sijoittajien tukemisesta. Äänestäjät eivät kiittele, mutta äänestävät oikein jos tietävät tästä.

Palveluseteli harvoin auttaa

Helsingin Sanomat kertoo porvarihallituksen antavan palvelusetelilain ensi kuussa. Näin hallitus yrittää siirtää palvelujen tarvitsijat markkinoiden armoille. Jo nyt Kelan kautta tuetaan ns. yksityistä sektoria (tuen vuoksi se ei ole aidosti yksityinen). Nyt avataan uusi palveluseteliväylä yritystukeen. Ihmisen kannalta pitäisi kehittää kuntien ja Kelan julkisia palveluja. Köyhät eivät pysty tai osaa käyttää palveluseteliä edukseen ja syntyy toisen luokan palvelunkäyttäjäluokka.

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien keskustelupalstalla (14.10.2008):


Palveluseteli ei lisää palvelujen tuottajia. Palveluseteli nostaa palvelujen hintoja nykytasosta ja lisää näin yrittäjän voittoa.

Tosiaan kalliimman peruukin osto on osuva esimerkki mihin palveluseteli johtaa. Palveluihin lisätään ykkösluokka, erikoisykkösluokka jne. Samalla hintoja nostetaan. Keskituloisten varat eivät riitä näiden laadukkaiden palveluiden ostamiseen.

Palvelusetelin ongelmia voi vähentää, mikäli kunnalla on ammattitaisoista väkeä valvomaan palveluiden tuotteistamista niin, että ne vastaavat hyvin ihmisten tarpeita. Lisäksi kunnan pitää osata kilpailuttaa yritykset, joista edullisimmin tarjoavat kelpuutetaan palveluseteliyritykseksi.

Ongelmana on vielä, miten valvotaan, että palveluseteli käytetään sallittuun palveluun eikä vaihdeta vaikkapa risteilylippuun tai yöklubijuhlintaan. Ruokaseteleillä jo käydään kiellettyä kauppaa.

Suurin ongelma palveluseteleiden käytössä on, että markkinat puuttuvat. Vain suurissa kaupungeissa on yksittäisiä palveluja tarjoamasa vähintään kolme yritystä, jotta kilpailua syntyy.

Suurimmassa osassa Suomea väestömäärä ei riitä vähintään kolmen samaa palvelua tuottavan yrityksen ylläpitämiseen. Todenäköistä onkin, että Suomen Keskusta näkee tässä keinon tukea ainoaa paikallista yritystä palvelusetelin avulla.

Kuluttajaviranomaisten pitää nyt olla valppaana ja huolehtia aitojen paikallisten markkinoiden syntymisestä. Vaarana on, että palvelusetelit ovat yritystukea jolla vääristetään aitoa kilpailua. Tulee valvoa, ettei nosteta hintatasoa.

Tärkeintä olisi huolehtia että kuluttajat hyötyvät palvelusetelistä. Vaarana on, että hintataso nousee, eivätkä kuluttajan varat riitä palvelun ostamiseen edes palvelusetelin avulla.

Palveluiden käyttäjien kannalta parasta olisi käyttää palveluseteileihin tuhlattavat verovarat kunnan omien palveluiden kehittämiseen. Tätä palvelua voivat vaaleilla valitut luottamushenkilöt kehittää ja valvoa.

Lopuksi täytyy ihmetellä onko Suomessa yhtään puoluetta joka todella kannattaa markkinataloutta. Kokoomuksesta alkaen kaikki ovat veronmaksajan kukkarolla rahoja jakamassa muka kuluttajille, kun tavoitteena on yrittäjien tukeminen. Mielenkiintoista on seurata, mitä sanovat ne yrittäjät, jotka jäävät ilman palvelusetelin tukea.

Sosialidemokaatit kannattavat markkinataloutta niin, että ohjeilla ja laeilla pidetään yritysten toiminta ihmisten ja yhteiskunnan kannalta terveenä toimintana saalistamatta verotuella. Suomi on siirymässä aiempaa maataloustukea vastaavaan tukiyritysten yhteiskuntaan.

Budjetissa kohteet asetetaan tärkeysjärjestykseen

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntavaalit2008 blogissa kysytään budjettikurin perään. Vastaan kysymykseen sillä kokemuksella, mikä minulle on karttunut on liikevaihdoltaan miljardiluokan yrityksen budjettipäällikön tehtävistä sekä kokemuksella liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön johtoryhmistä.

Tässä komenttini (10.10.2008):

Äänestäjä kiittää laadukkaista palveluista.

Viisas äänestäjä tietää, että budjettitasapaino voidaan saavuttaa Espoossa, Vantaalla, Helsingissä ja yleensä tuhansilla eri tavoilla. Budjetin tekeminen on aina eri menokohteiden keskinäistä sovittelua ja samalla voidaan budjetin tasapaino toteuttaa monella vaihtoehtoisella tavalla.

Budjetista päättäjän pitäisi lisäksi tietää, että myös tulopuolella on useita vaihtoehtoja joilla saadaan kate menoille. Tuloverot voidaan arvioida myös alakanttiin, kuten Espoossa, jotta valtuuteut joutuvat sopeuttaman menot lopullisia tuloja alemmalle tasolle. Kiinteistöveron perusteista valtuusto voi itse päättää, samoinkuin palveluiden maksuista ja näissä on useita vaihtoehtoja päätettävissä.

Budjetista päättäjän pitäisi myös tietää, että investoinnit, jotka tehdään vuosiksi ja jopa vuosikymmeniksi palveluja tuottamaan, voidaan vuosikatteen ohella rahoittaa lainarahalla. Tällöin lainan lyhennys tulee investoinnista tulevaisuudessa hyötyvien veronmaksajien veroista maksettavaksi.

Huomaamme, että budjettikurin tulosta voidaan arvostella monessa yksityiskohdassa ja silti olla sitä mieltä, että menot pitää kattaa tuloilla tietyjen vuosien aikana.

Lopuksi voin sanoa miljradien suuruisia budjettieja sovitelleena budjettipäällikkönä, että tulokseen tyytyväisten joukko on sitä suurempi mitä ammattitaitoisempia budjetin tekijät ovat

Lama syvenee, onneksi sosialidemokratia on ihmisten turvana

Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com. Tässä blogissa talouspolitiikkaa.

Maailmalla on päätetty vasta maailman finassikriisin hoidosta ja useiden pankkien kansallistamisesta. Tämän on välttämätöntä, jotta syyttömät eivät joudu spekulanttien ahneudesta kärsimään. Tärkeää on käynnistää uusi talouspolitiikka maailman finassijärjestelmän jouduttua suoritustilaan. Laman torjunta on myös välttämätöntä.

Pankit pelastetaan nyt länsimaissa valtion suoralla tuella ja pääomittamalla, jossa osa sijoituksesta voi aikanaan palautua valtiolle. Veronmaksaja maksaa suurten sijoittajien ja spekulanttien aiheuttamat vahingot. Tällä halutaan estää koko maailman finassijärjestelmää kaatumasta. Tästä on varoittanut mm. IMF:n (=kansainvälinen valuuttarahasto) pääjohtaja.

On huomattava, että järjestelmä pelastetaan veronmaksajan rahoilla, vaikka finanssijärjestelmän omistajat ja johtajat ovat viime vuosina saaneet hyödyt ja saalistaneet henkilökohtaisesti kymmenien miljonienkin dollarien vuosituloja. Länsimaiden pankkien kansallistamien (uutisointi välttää sosialisointi sanaa) tapahtuu nyt talouden säätelyn kiihkeiden vastustajien oikeistolaisten ja kokoomuksen aatetovereiden halusta. Periaatteet syödään, kun suuresta rahasta on kysmys.

Sosialidemokraatit näkevät pelastamisen palokuntatehtävänä, jotta syyttömät ihmiset eivät joudu spekulanttien keinotteluista kärsimään. Sosialidemokraatit haluavat myös kestäviä palontorjuntatoimia tulevien palojen ehkäisemiseksi. Tällä tarkoitetaan maailman rahoitusjärjestelmien tekemistä avoimiksi niin, että huonoja tai kelvottomia arvopapereita ei voida kääriä erilaisten uusien "rahoituspakettien" sisään.

Yhdysvaltojen asuntolainapaketit eivät ole ainoita syyllisiä kriisiin. Nyt pitää perata kaikki epäterveet "paketit" ja edellyttää lupaa (lisenssiä) ennen uuden "rahoituskeksinnön" käyttöönottoa.

Taas tuli todistettua, että sosialidemokraattien vaatima terve taloudenpito sekä talousjärjestelmän väärinkäytön estäminen säännöillä ja valvonalla on välttämätöntä. Sosialidemokraatit kannattavat markkinatalousjärjestelmää, mutta eivät kannata kapitalismin voimankäyttöä ihmisten ja yhteiskunnan vahingoksi.

Nyt ollaan vasta pelastamassa pankkeja ja finassijärjestelmää. Yhtä tärkeää olisi käynnistää uusi talouspolitiikka eri maiden talouden tervehdyttämiseksi, investointien käynnistämiseksi, ulkomaankaupan uudelleen vilkastuttamiseksi. Vaarana on, että maailmalla lama syvenee, työttömyys kasvaa ja ihmisten ostovoima supistuu. Siitä on seurauksena eri maiden kotimaan tuotannon supistuminen.

Suomi on suuresti riippuvainen ulkomaankaupasta ja maailman lama puree todella pahasti Suomen kansantalouteen. Nyt on vaadittava Suomen hallituksen toimenpiteitä investointien vauhdittamiseksi, liikenne- ja rakennusinvestointien aikaistamiseksi ja kuntien palvelujen rahoittamisen lisäämiseksi. Työttömyyden lisääntymisen torjuntaan kuuluu kuntien palveluhenkilöstön lisääminen ja samalla työttömien akateemisten ja muiden ammattilaisten työllistäminen.

Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen hyssyttelevät eivätkä näe ja tunnusta maailmantalouden tsunamin vyöryvän myös Suomeen. Kansalaisten on herättävä vaatimaan uutta talouspolitiikkaa heti. Aikaa ei ole odottaa kunnallisvaaleja, vaan nimenomaan nyt pitää keskustella myös kuntatalouden kasvavista ongelmista. Me äänestäjät teemme omat johtopäätöksemme

Maailmantalouden tsunamiin on varauduttava Suomessa

Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com.

Tässä kommenttini MTV3:n Setä Arkadian blogissa (12.10.2008):

Vielä ei ole tietoa tätä kirjoitettaessa Pariisin hätäkokouksesta. Koko viime kevään täällä mm. nimimerkki demarivetraani kirjoitti moneen kertaan, että Yhdysvaltojen ja sen vaikutuksesta maailman talous romahtaa eikä porvarihallitus näe vaaraa eikä osaa varautua Suomen ulkomaankaupan ja BKT:n putoamiseen eikä tyttömyyden kasvuun ja ostovoiman laskuun.

Tämän vuoden alussa maailman parhaat ja riippumattomat talousasiantuntijat varoittivat mustista pilvistä maailman talouden taivaalla. Ratkaiseva tieto oli Yhdysvaltojen luotovakuusfirmojen täysin vääristä reitingeistä vuoden 2008 alussa. Tuolloin jo mainittiin 700-1000 miljardia euroa tappiona Yhdysvalloissa. Täälläkään ei otettu tietoja vakavasti tuolloin.

Tänään Suomen tilanne on taas paljon pahempi kuin porvarihallitus tietää ja ymmärtää. Ulkomaankauppa putoaa, investoinnit ovat jo syöksylaskussa, työttömyys kasvaa, ihmisten ostovoima putoaa ja vähentää kotimaan kauppaa ja edelleen työllisyys putoaa.

Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen pitää nyt koota parhaat talousasiantuntijat muotoilemaan uutta talouspolitiikkaa. Ensimmäiseksi pitää valtion vuoden 2009 budjetti laatia uudestaan: infrainvestointeja tulee aikaistaa ja julkisia palveluja parantaa ja lisätä henkilöstöä, jotta ostovoiman pudotus lievenee.

Luvatut veronalennukset pitää puolittaa ja käyttää toisen puoliskon varat investointeihin ja julkisten palveluiden tarvitseman henkilöstön lisäämiseen.
Kunnat joutuvat vaikeuksiin viiveellä, muuta jo nyt on lisättävä valtion tukea kunnille ja valmisteltava alkuvuonna 2009 lisäbudjetti kuntien talouden pelastamiseksi.

Porvarihallitusta on varoitettu. Sillä on mahdollisuus ottaa näkymistä vaarin ja aloittaa uusi talouspolitiikka. Toivon, että tämä porvarihallitus on viisaampi kuin Esko Ahon porvarihallitus 1991-1995, joka väärällä toiminnallaan syvensi lamaa. Ruotsi valitsi tuolloin toisen tien ja selvisi maailman vaikutuksista aiemmin ja pienemmin vaurioin kuin Suomi.

SDP:ssä nähdään vaarat selkeämmin. SDP on vaatinut hallitusta korjaamaan talouspolittiikkaa ja panostamaan investointeihin ja kuntien tukemiseen selvästi enemmän kuin Matti Vanhasen hallitus. SDP:n julkisuuteen esittämät korjaukset eivät vielä ole riittävät, mutta välttämätömät tässä maailmantalouden katasrofissa.

Nyt pitää valmistautua myös uuteen halitukseen ja uuden hallitusohjelman tekemiseen. Olen aiemmin kysynyt kumpi ehtii ensin; kokoomus vai Suomen keskusta aitoon yhteistyöhön SDP:n kanssa Suomen pelastamiseksi maailmantalouden tsunamin aiheuttamista vahingoista.

Toivon myös, Setä Arkadia, että käynnistetään talouspolitiikkafoorumi, jossa voime lähemmin keskustella uuden talouspolitiikan toteuttamisesta

Espoossa ei osata kilpailuttaa

Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com

Helsingin Sanomien kuntavaalit 2008 blogissa kysytään, onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen politiikkaa. HS-blogissa valitettavasti paljastuu useiden kuntavaaliehdokkaiden kokemattomuus ja tietämättömyys. Olen laskentapäällikkönä ja sitten talousjohtajana kilpailuttanut miljoonasopimuksia ja saanut siten säästöjä omaa henkilöstöä sorsimatta.

Tässä kommenttini (10.10.2008):

Kilpailuttamista kunnissa on monenlaista. Ensinnäkin pitää tietää mitä halutaan ostaa, eli pitää tietää määrä, laatu, saatavuus, jonotus-, puute- ja virhekorvaukset sekä hinnnat.

Toiseksi pitää tietää kilpailuttamisen kustannnukset (tarjouspyyntöjen valmistelu, postitus, tarjousten käsittely, vertailu ja valinta) sekä valvontakustannukset.

Kolmanneksi pitää osata vertailla kunnan oman palveluyksikön tarjousta ulkopuolisten tarjouksiin. Mikäli laatutekijät ja henkilöstön ammattitaito on painotettu oikein, ulkopuolisen on erittäin vaikea voittaa kilpailua.

Politiikkaa on siinä, että kunnissa ei anneta edes mahdollisuutta kunnan omalle palveluyksikölle tehdä samoillla ehdoilla tarjousta. Yleensä on vähennetty kunnan omaa henkilöstöä niin, että estetään käytännössä mahdollisuus tehdä kunnan oman yksikön tarjousta.

Miksi näin tehdään ja taktikoidaan palvelut yksityisille? Tähän on useita ideolgisia ja muita syitä:

a) Kokoomuslaisilla on usein asennevamma: yksityinen on aina parempaa kuin kunnan oma palvelu.

b) Voidaan haluta piilotukea yrittäjiä

c) Pikkupäällikölle kunnassa on helpompaa ottaa yksityinen kuin kehittää omaa palvelua yhdessä henkilöstön kanssa. Tämän torjumiseksi kunnalla pitäisi olla valvontaa myös pikkupäällikköön.

d) Edullisuusvertailu tehdään taitamattomasti. Yksityisen osalta otetaan vertailuun vain tarjouksen piirin kuuluvat kustannukset eikä oteta mukaan tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksia. Kunnan vastaavan palvelun osalta otetaan kaikki palvelun kustannukset lisättynä yksityisen tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksilla. Näin valitaan todellisuudessa kalliimpi vaihtoehto ja tuhlataan kunnan rahoja.

e) Muita syitä on paljon, mutta edellä olevien pitäisi jo vakuuttaa näkemään kilpailuttamisen taloudelliset sudenkuopat.

Lopuksi: Espoossa kilpailuttamisessa on tehty erittäin suuria virheitä. Parhaillaan on S-kirjaimella alkavalle firmalle annettu kuukauden lisäaika parantaa ruokapalveluaan. Sopimuksessa ei ole riittävää sanktiota. Paljon julkisuutta sai kehno sopmus vanhusten palvelutalon palveluiden uudelleen järjestelyissä, jossa Espoo joutui taitamattomasti tehdyn sopimuksen vuoksi maksamaan lisää ja vielä hoidettavat saivat kärsiä.

Espoossa on useita muitakin vastaavia tapauksia, joista ei ole opittu, vaan halutaan jatkaa yksityistämistä, vaikka edullisuusvertailuja ei ole edes tehty. Tunnettua on, Espoossa on yksityistetty myös ilman kilpailuttamista.

Vastaan kysymykseen: Kilpailuttaminen ei ole sinänsä politiikaa, mutta Kokoomus tekee sillä politikkaa valitsemalla yksityisiltä huonompia ja kalliimpia palveluja kuin mitä Espoon oma henkilökunta voisi tuottaa. Vaaleissa äänestäjien pitäisi saada tästä lisää tietoa.

Hallitus kaatuu ellei se tee uutta talouspolitiikka

Tässä blogissa talouspolitiikkaa.

Alla on kirjotukseni MTV3:n johtavan toimittajan Timo Haapalan, eli nimimerkki Setä Arkadian maailman rahoituskriisiä koskevaan kirjoitukseen. Vaadin uutta talouspolitiikkaa, kuten aiemmin vaadin vastauksena HS:n Perässähiihtäjän blogissa.

Tässä kommenttini:

Setä Arkadia on kirjoittanut ansiokkaan aloitusblogin, jossa on paljon asiaa rivien välissä ja niiden takanakin. Pelkään, että täällä jotkut alkavat moittia Setä Arkadiaa vasemmistolaiseksi tai jopa sosialidemokraatiksi, eli täällä haukkuvien möröksi.

Viisaat kirjallisuuden tutkijat ovat aiemmin osoittaneet Haanpään kirjoituksissa syvällistä marksilaista historianselityksen soveltamista. Viittaako Setä Arkadia tässä Yhdysvaltojen ja muiden kapitalististen maiden hallitusten tekemään pankkien ja muiden rahalaitosten sosialisointiin, eli valtion haltuun ottamiseen? Arvostetut ei-marksilaiset talousteoreetikot ovat osoittaneet, että ilman hallitusten väliin tuloa olisi toteutunut Karl Marxin ennustama koko kapitalsitisen jäsrjestelmän luhistuminen.

Me, jotka emme ole markislaisia voimme sanoa “katsokaa nyt, valtiot pelastivat kapitalistisen järjestelmän ja Marx olikin väärässä”.

No sitten asiaan. Olen omassa blogissani aiemmin arvostellut Kataista ja Vanhasta, kun he pitkään väittivät että kriisi on vain Yhdysvaltain rahoituskriisi ja tuskin ulottuu Eurooppaan eikä ainakaan Suomeen.

Uskon ja toivon, että suomalaiset pankit ja niitä lähellä olevat asiantunijat ovat antaneet oikeaa tietoa eikä Suomen rahamarkkinat sorru. Mutta vaikutukset tulevat voimakkaasti Suomeen ulkomaankaupan, investointien, sitten työllisyyden ja ostovoiman heikkenemisen ja edelleen BKT putoamiseen vuositasolla +1%:iin - ja varjelkoon ettei vaan miinukselle syksyllä 2009.

Viimeistään nyt Kataisen ja Vanhasen sekä koko hallituksen tulisi vakavasti paneutua tilanteeseen ja aloitettaa uusi talouspolitiikka. Tämä tarkoittaa liikenne- ja muiden rakennusprojektien aikaistamista työllisyyden nimessä ja niiden rahoittamista puolittamalla veronalennukset. Ylisuuret veronalennukset saattavat nyt vahvan julkisen talouden heikkouden tilaan ja vähentävät valtion talouspolitiikan vapausasteet nollaan.

Nyt ne rahalaitokset ovat vahvoilla, joilla on vapaita kassoja ostaa omaisuusmassoja alle puoleen hintaan. Samoin ne valtiot ovat vahvoilla joilla on vahvat kassat hoitaa työllisyyttä ja toteuttaa tärkeitä investointeja alle puoleen vuoden 2007 hintatason.

Uutta talouspolitiikkaa tarvitaan. Tätä ei Kataisen ja Vanhasen pidä viivytellä sen johdosta että SDP:n Urpilainen on sitä vaatinut. Kyllä uuden talouspolitiikan vaatiminen on nykyoloissa tervettä ja välttämätöntä talouspolitiikkaa yleisesti SDP:n ulkopuolellakin.

Arvoisat tämän palstan kirjoittajat. Setä Arkadian edellisessä viestiketjussa käynnistämä sisäministerin vaihto ei ole vielä toteutunut. Nyt on ajankohtaista vaatia hallitukselta uutta talouspolitiikkaa ja vuden 2009 budjetin perusteellista uusimista. Jos Vanhanen ja Katainen tässä viivyttelevät joudutaan vaatimaan kokonaan uutta hallitusta ja hallitusohjelmaa.

Annetaan vielä aikaa marraskuu, mutta 6.12. pitää jo olla uutta talouspolitiikkaa näkyvissä.

Talouspolitiikan toteuttaja ja harrastaja 1960-luvulta.
Jarkko Rahkonen

Maailman talouskriisiin tarvitaan uutta talouspolitiikkaa

2. lokakuuta 2008
Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com TÄSSÄ BLOGISSA TALOUSPOLITIIKKAA YM
HS:n perässähiihtäjän blogissa on käynnistetty Jutta Urpilaisen arviointi oppositiojohtajana. Vastuksessani totean SDP:n Urpilaisen johdolla valmistautuneen maailman talouskriisin torjunnan vaatiman uuden talouspolitiikan toeuttamiseen

Jarkko Rahkonen kirjoittaa:
2. lokakuuta 2008 kello 20.34
SDP ja Urpilainen testataan vasta lähikuukausina, vielä ei ole arvosteluun aihetta.

Perässähiihtäjä kysyy onko Urpilaisesta koko opposition johtajaksi. Kysmykseen olisi helpompi vastata, jos Suomessa olisi kaksipuoluejärjestelmä kuten Iso-Britanniassa, tai kuten Ruotsissa kahden blokin järjestelmä: hallitus ja sen tukipuolueet vastaan oppositio.

Suomessa oppositio ei ole ollut koskaan yhtenäinen kuin poikkeustapauksessa jossain tietyssä asiassa. Suomessa hallitus ei ole kaatunut opposition välikkysymykseen vuosikymmeniin. Oppositio pystyy kuitenkin toisinaan tekemään yhteisen välikysymyksen, joka johtaa vain kyselemiseen hallitukselta. Hallitus ei aidosti vastaa kun sen ei tarvitse pelätä kaatumista.

Urpilainen ei varmaankaan pysty koko Suomen oppositiota johtamaan , koska siihen ei ole pystynyt kukaan ennen häntä eikä varsinkaan kokoomuksessa. Mielenkiintoista onkin pohdiskella miksi nyt uudelta nuorelta puoluejohtajalta vaaditaan koko opposition johtamiskykyä. Miksi nyt tämä vaatimus esitetään kun ei ennenkään vakavasti otettavat politiikan tarkkailijat ole vaatimusta esittäneet. Mitä tämä viestittää vaatijoista (en koe, että Perässähiihtäjä kuuluu näihin vaatijohin)?

SDP on suurin oppositiopuolue, mutta siilä on vain neljännes kansanedustajista kun hallituksella on poikkeuksellisen suuri enemmistö. SDP:n puheenjohtajalla on suuren oppositiopuolueen johtajana painoarvoa, mutta parlamentaarista valtaa vain joko yhteistyössä hallituksessa olevien kanssa tai saamalla liittolaisekseen voimia hallituksen sisältä sen kaataakseen. Jälkimmäinen voi toteutua vain suuressa poliittisessa kriisissä.

Maailmantalouden pankki- ja rahoituskriisi tulee vielä ensi kesään mennessä vaikuttamaan Suomeenkin voimakkaasti toisin kuin pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen (kok) puhuvat, mutta tuskin edes uskovat. Urpilainen on viime päivinä tuonut esiin, että hallitukselta puuttuu kyky toimia nyt eikä sillä ole edes suunnitelmaa miten varautua kriisin pahenemiseen Suomessa.

Urpilaisen selkeä ja määrätietoinen esiintyminen tässä viittaa siihen, että hänellä on valmius painostaa hallitusta tarvittavaan uuteen talouspolitiikkaan. Suomi ei selviä nykyhallituksen passiivisella puolustautumisella maailman tsunamin ulottuessa Suomeenkin.

Halllitusohjelmasta ei ole nyt apua, se ei neuvo eikä rajoita tarvittavan uuden talouspolitiikan laatimisessa. Nähtäväksi jää mikä hallituspuolueista ensinnä ehtii hakea tukea sosialidemokraateilta tarvittavan uuden hallitusohjelman muotoilussa. Selvää on,että Urpilaisen johtama SDP on varustaunut ottamaan vastuun tarvittavan uuden talouspolitikan laatimisesta ja toteuttamista uudessa enemmistöhallituksessa.

Lopuksi SDP:n arvostelijoiden on muistettava, että SDP on enemmän joukkopuolue kuin muut Suomen puolueet. Urpilaisen tukena on uuden puoluejohdona ohella aiemmat taitavat ja vielä hyvin toimintakykyiset johtohenkilöt. Suomen SDP ei menesty tai kaadu yhden johtajan mukana kuten Iso-Britannian työväenpuolue. SDP:n ohella muidenkin puolueiden pitää suhtautua vakavasti maailman syvenevän kriisin vaikutusten torjuntaan ja haittavaikutusten lieventämiseen

Maailman rahoituskriisissa hallitus ei osaa

29. syyskuuta 2008
Maailman rahoituskriisissä porvarihallitus ei osaa
Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com
TÄSSÄ BLOGISSA TALOUSPOLITIIKKAA YM

HS kuntavaaliblogissa pyydettiin 23.09. esittämään 3 tärkeää kuntavaaliasiaa.
Alla katkelma Antti Liikkasen kirjoituksesta, joka antoi aiheen jatkaa kommentointia maaimanrahoituskriisin ulottumisesta Suomeenkin. Huomaa, että tuolloin 23. syyskuuta vielä politiikot ja asiantuntijat Suomessa hyssyttelivät ikäänkuin Suomi välttyisi tältä maailman kriisiltä. Kopion nämä jutut tähän blogiin 29.09., jolloin kriisi oli jo tullut Eurooppaan ja Suomeen (Glittner). Yhdysvaltain kapitalistinen järjestelmä on nyt kohtaamassa 1930 lukuakin syvemmän katasrofin edustajahuoneen hylättyä "sosialidemokraattisen" valtion pelastusohjelman.

antti liikkanen kirjoittaa:
23. syyskuuta 2008 kello 10.16
Kunnan kriisikestävyys on ykkönen, noiden kolmen jälkeen tai joukossa.
Sekä ympäristön että talouden suhteen ollaan vahvasti törmäyskurssilla ja katastrofit uhkaavat nyt niin kuntia, maakuntia kuin maitakin.

Suomen ekologinen jalanjälki on EU:n suurimpia; joten vaativuutta riittää.

Kunnissa on kriisi-ryhmät Jokela- ja Estonia-juttujen varalta, mutta maailmantalouden tai -ympäristön mullistukseen ei ole varauduttu 1990-luvun alun tavoin.
Olin kurssilla, jossa lueteltiin uhat. Niistä ylivoimaisesti suurimmat olivat ympäristö- ja energia-syistä 3. ja jo 4:kin maailmansota.

Kunta on peruspalveluyksikkö. Sen pitää kyetä poikkeusoloissa vastaamaan asukkaistaan, koska valtio ei siihen tule ehtimään eikä sillä ole siihen osaamistakaan.

Nyt olisi hyvä edes osan meistä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja katsoa, joko tuomiojalaisittain tai edes jollain ismillä, miten toimitaan, jos kauhuskenaarioiden maailma muuttuu todeksi tai edes sinne päin.

Entä jos Helsinki ja Turku hukkuvat tai Sosnovi Borissa järähtää tai Suomen pankit kaatuvat?

Brysselissä 23.9., ulkoasiain-valiokunnan kokouksessa
antti liikkanen

Jarkko Rahkonen kirjoittaa:

23. syyskuuta 2008 kello 12.06
Antti Liikkanen, esität tärkeitä kysymyksiä uhista ja kriiseistä.
Suomen hallitus ei ole mielestäni riittävästi varautunut, varustautunut maailmantalouden ja sen rahoitusjärjestelmän kriisin syvenemiseen.

Maailman valuuttojen arvo ja rahoitusjärjestelmä perustuu luottamukseen yksilöiden, pankkien ja rahoituslaitosten välillä. Yhdysvalloissa pankit eivät enää luota toisiinsa ja niiden väliset luotot eivät toimi. Maailma ei luota Yhdysvaltojen järjestelmään ja rahoituskriisi syvenee.

Globaalissa järjestelmässä todella syvä ja laaja rahoituskriisi on mahdollinen. Samalla taustalla on käynnissä omaisuuksien uusjako suuressa mittakaavassa. Muistamme miten 1990-luvulla Suomen pankkikriisissä omaisuuksia uudelleen jaettiin, mutta nyt mittakaava on miljoonakertainen.

Olen pitkään seurannut julkisten tiedostojen kautta Kiinan valuuttareservien määrän kasvua ja tietoja Kiinan omistuksen lisääntymisestä Yhdysvalloissa. Kun suuri osa varoista on kätketty erilaisten tavalliselta näyttävien rahastojen ja firmojen taseisiin on mahdollista että Kiinan rahamahdilla on jo nyt luultua suurempi mahdollisuus vaikuttaa Kysmys on vain siitä milloin Kiina realisoi optionsa Yhdysvaltojen talouteen. Milloin Kiina käyttää päätösvaltaansa Yhdysvaltojen rahamarkkinoilla ja sitä kautta myös taloudessa.

Yhdysvaltojen oikeistolainen republikaaninen hallitus on jo kuukaudessa sosialisoinut pankkeja tuhannen miljardin dollarin arvosta (laskettuna vastuista ennen arvon alennusta). Yhdysvaltalaisen lähteen mukaan vielä 1000, siis tuhat, pankkia menee siellä nurin.

Tilanne on niin vakava, että todellisuutta ei kukaan uskalla julkisuudessa kaikessa laajudessa kuvata, koska oikeat tiedot vain pahentavat kriisiä luottamuksen heikentyessä yhä enemmän. Samasta syystä Suomen hallituksen ministerit, Vanhanen, Katainen ym. vakuuttavat ettei globaali kriisi ulotukkaan Suomeen.

Kuntavaalien jälkeen hallitus joutuu nöyrtymään ja pyytämään eduskuntaoppositiota mukaan suunnittelemaan Suomen selviytymistä maailman rahoituskriisin seurauksista. Oppositio vaatii että tietojen pimitys lopetetaan ja mm sosiaaliturvaa suunnittelevaan projektiiin otetaan mukaan myös oppositiopuolueet.

Suomi on pieni kansantalous meidän tulee koota kaikki voimat talvisodan hengessä Suomen kansantaloutta pelastamaan ja kriisihallintoa hoitamaan.

Antti Liikkkanen,
kun olet psykiatri miten suomlaisia autetaan yksilötasolla selviytymään? Pitäiskö kriisiuhasta keskustella avoimesti nyt vaikka kuntavaalit ovat lähellä?