Maailman talouskriisiin tarvitaan uutta talouspolitiikkaa

2. lokakuuta 2008
Katso kuntavaaleista jarkkorahkosenvaaliblogi.blogspot.com TÄSSÄ BLOGISSA TALOUSPOLITIIKKAA YM
HS:n perässähiihtäjän blogissa on käynnistetty Jutta Urpilaisen arviointi oppositiojohtajana. Vastuksessani totean SDP:n Urpilaisen johdolla valmistautuneen maailman talouskriisin torjunnan vaatiman uuden talouspolitiikan toeuttamiseen

Jarkko Rahkonen kirjoittaa:
2. lokakuuta 2008 kello 20.34
SDP ja Urpilainen testataan vasta lähikuukausina, vielä ei ole arvosteluun aihetta.

Perässähiihtäjä kysyy onko Urpilaisesta koko opposition johtajaksi. Kysmykseen olisi helpompi vastata, jos Suomessa olisi kaksipuoluejärjestelmä kuten Iso-Britanniassa, tai kuten Ruotsissa kahden blokin järjestelmä: hallitus ja sen tukipuolueet vastaan oppositio.

Suomessa oppositio ei ole ollut koskaan yhtenäinen kuin poikkeustapauksessa jossain tietyssä asiassa. Suomessa hallitus ei ole kaatunut opposition välikkysymykseen vuosikymmeniin. Oppositio pystyy kuitenkin toisinaan tekemään yhteisen välikysymyksen, joka johtaa vain kyselemiseen hallitukselta. Hallitus ei aidosti vastaa kun sen ei tarvitse pelätä kaatumista.

Urpilainen ei varmaankaan pysty koko Suomen oppositiota johtamaan , koska siihen ei ole pystynyt kukaan ennen häntä eikä varsinkaan kokoomuksessa. Mielenkiintoista onkin pohdiskella miksi nyt uudelta nuorelta puoluejohtajalta vaaditaan koko opposition johtamiskykyä. Miksi nyt tämä vaatimus esitetään kun ei ennenkään vakavasti otettavat politiikan tarkkailijat ole vaatimusta esittäneet. Mitä tämä viestittää vaatijoista (en koe, että Perässähiihtäjä kuuluu näihin vaatijohin)?

SDP on suurin oppositiopuolue, mutta siilä on vain neljännes kansanedustajista kun hallituksella on poikkeuksellisen suuri enemmistö. SDP:n puheenjohtajalla on suuren oppositiopuolueen johtajana painoarvoa, mutta parlamentaarista valtaa vain joko yhteistyössä hallituksessa olevien kanssa tai saamalla liittolaisekseen voimia hallituksen sisältä sen kaataakseen. Jälkimmäinen voi toteutua vain suuressa poliittisessa kriisissä.

Maailmantalouden pankki- ja rahoituskriisi tulee vielä ensi kesään mennessä vaikuttamaan Suomeenkin voimakkaasti toisin kuin pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen (kok) puhuvat, mutta tuskin edes uskovat. Urpilainen on viime päivinä tuonut esiin, että hallitukselta puuttuu kyky toimia nyt eikä sillä ole edes suunnitelmaa miten varautua kriisin pahenemiseen Suomessa.

Urpilaisen selkeä ja määrätietoinen esiintyminen tässä viittaa siihen, että hänellä on valmius painostaa hallitusta tarvittavaan uuteen talouspolitiikkaan. Suomi ei selviä nykyhallituksen passiivisella puolustautumisella maailman tsunamin ulottuessa Suomeenkin.

Halllitusohjelmasta ei ole nyt apua, se ei neuvo eikä rajoita tarvittavan uuden talouspolitiikan laatimisessa. Nähtäväksi jää mikä hallituspuolueista ensinnä ehtii hakea tukea sosialidemokraateilta tarvittavan uuden hallitusohjelman muotoilussa. Selvää on,että Urpilaisen johtama SDP on varustaunut ottamaan vastuun tarvittavan uuden talouspolitikan laatimisesta ja toteuttamista uudessa enemmistöhallituksessa.

Lopuksi SDP:n arvostelijoiden on muistettava, että SDP on enemmän joukkopuolue kuin muut Suomen puolueet. Urpilaisen tukena on uuden puoluejohdona ohella aiemmat taitavat ja vielä hyvin toimintakykyiset johtohenkilöt. Suomen SDP ei menesty tai kaadu yhden johtajan mukana kuten Iso-Britannian työväenpuolue. SDP:n ohella muidenkin puolueiden pitää suhtautua vakavasti maailman syvenevän kriisin vaikutusten torjuntaan ja haittavaikutusten lieventämiseen